Yleisön lukuisista pyynnöistä ja suuresta painostukesta aion nyt kertoa teille, hyvät lukijat, omasta jo menneestä, ja varsin onnistuneesta
panomatkasta.
Matkani kohdemaa oli, ei niin kaukainenkaan naapurimaamme Ruotsi. Itse kohde oli jo pitempiaikainen ns. ulkomaanheilani, jonka kanssa molemminpuolista kiinnostusta oli riittäänyt jo vuoden verran, mutta vain vähän mitään konkreettista oli päässyt tapahtumaan. Siksi odotukseni tätä matkaa kohtaan olivat varsin suuret, jopa ehkä ajatuksena oli, että tämä on viimeinen tilaisuus, jota tällä jutulle annan, ja jos mitään suurempaa ei tapahdukaan, annettakoon asian olla sitten, lopullisesti.
Matkaan lähdin yksin, luonnollisesti, olihan matkan pääasiallinen pointti päästä läheisiin tunnelmiin ruotsalaisen ihastukseni kanssa. 17 tunnin juna-, laiva- ja bussimatkailu yksin oli kyllä tappavan tylsää ja aikaa uppoutua omiin ajatuksiin ja epävarmuuksiin oli vähän liikaakin... Viimeistään bussissa Tukholmasta kohti lopullista päämäärää alkoi jännitys kasvaa lähestulkoon sietämättömäksi, sillä edellisestä tapaamiskerrasta oli jo yli puoli vuotta aikaa eikä se ollut mennyt ihan toivomusten mukaisesti. Puhetta tapaamisesta oli ollut todella paljon ja kun se viimein oli toteutumassa, oli kaikenlaiset odotukset tietenkin korkealla.
Bussista poisjäädessä oli jännitys jo niissä lukemisessa, että lähestulkoon toivoin kykyä teleporttautua takaisin kotiin. No, se ei tietenkään onnistunut, ja hyvä niin, sillä, kun mr.M viimein ilmaantui paikalle kaikki pelko kaikkosi ja päällimäiseksi tunteeksi nousi ilo siitä, että viimein, kaiken odotuksen ja suunnittelun jälkeen, olin päämäärässäni.
Siispä kävimme matkaan kohti M:n kotia, jossa seuraavat päivät tulisimme viettämään. Sillä hetkellä ei kyllä ollut vielä millään lailla varma olo siitä, että matkasta tulisi nimenomaan ja satavarmasti
panomatka vaikka tunnelma olikin kaikinpuolin hyvä, ja jopa etukäteen suuresti pelkäämäni englanninpuhuminen sujui kohtuullisesti.
Eipä sitten aikaakaan, kun kävimme sänkyyn - vaan eipä yhä vieläkään mitenkään varsinaisen kiihkeissä tunnelmissa, vaikka selvä jännite välillämme olikin. Hetken aikaa jo ehdin miettiä (pelätä), että eikö tässä nyt itse asiaan päästäkään vieläkään, mutta onneksi pelko osoittautui turhaksi hyvin pian, kun ensin alettiin ehdotella vaatteiden riisumista ja sitten jo suudeltiin.
Eikä aikaakaan kun löysin käteni jonkin
hyvin paksun ja kovan ympäriltä...
Päällimmäisimpiä tunteita siinä kiihkon lomassa oli silkka epäusko - niin paljon olin etukäteen tätä panoa fantasioinut, toivonut ja odottanut, ja viimein, vuosi ensimmäisestä katsekontaktista, se vihdoin oli totta. Ja ainakaan pettymyksestä ei voi puhua, sanoisin, että kerrankin sain kunnon
munaa. Siis aitoa ruotsalaista suoraan sinne! (ja lujaa)
Kuumaa, hikistä ja kiihkeää oli se ensimmäinen ei-suomalainen (vegaani)pano. Miehen kanssa, joka myös alunperin tutustutti minut Claudion kauniiseen maailmaan, ja täten osakiitos tämänkin blogin synnystä kuuluu hänelle!
Panomatka oli siis mitä onnistunein - seuraavat muutamat päivät, jotka kanssaan vietin menivät pitkälti ensimmäisen yön kaltaisissa merkeissä. Ikävä kyllä aikaa ei ollut kuin juurikin se muutama päivä, koska itse olin jo kiireinen muille matkoille. Sovimme kuitenkin, että niin pian kuin mahdollista Hän tulee vuorostaan luokseni. Sitä odotellessa siis!
Nyt täällä jännitetään ja toivotaan, että kanssakirjoittajani tuleva panomatka tulee sujumaan vähintäänkin yhtä onnistuneesti. Ainakin itse uskon, että saanti on lähes sataprosenttisen varmaa, kunhan vain uskaltaa panostaa (heruttaa) kunnolla. Päivityksiä tapahtumien kulusta luvassa mahdollisimman reaaliaikaisesti, kannattaa siis pysyä kuulolla...
-Sweety Peach
